---
Säät eivät ole toden totta ole tänään parhaat mahdolliset mutta olevilla mennään kun en niitä säätääkään osaa. Aamun ensimmäinen pätkä Yawatahamaan on aika lailla kostea ellei jopa sateinen. Matsuyaman ja Yawatahaman välinen rantatiet on kuitenkin pahuksen hieno harmaassakin maisemassa. Ajoitus Yawatahaman satamaan täydellinen. Laiva Beppuun Kyushun saarelle lähtee 20min kuluttua. Aamulla kävi mielessä että olisikohan pitänyt varata etukäteen, satamassa totean hyvinkin nopeasti että ei olisi ollut mitään syytä. Japanilaiset eivät matkusta tänään. Laiva on samaa kaliberia kuin Ecerön ja Grislemahnin välillä ajavat laivat sillä erolla että Ahvenanmaan ja Ruotsin välillä on aina enemmän matkustajia. Laivassamme tuskin viittäkymmentä matkustajaa enempää ja autokannelle olisi helposti mahtunut 150 pyörää lisää.
Kyushu näyttää sateesta riippumatta astetta trooppisemmalta. Palmut huojuvat satamassa. Ensimmäiset pari tuntia Kyushulla ajamme läpi upean solan, joka täytyy jossakin kohtaa tulla ajamaan aurinkoisella kelillä uudestaan. Solan loppuessa vuoret vetäytyvät ja ympärillämme levittäytyy keväisen vihreitä riisipeltoja sen minkä rakennuksilta sijaa saavat. Tässä maassa ei taida olla montaakaan neliösenttimetriä hukkatilaa. Japani on täydellinen vastakohta Pohjois-Amerikalle jossa kaikki on rakennettu sillä lailla mukavasti levälleen. Texasilaiseen parkkiruutuunkin mahtuu ongelmitta kolme nykymuodin mukaista japanilaista koppimopoa (laatikkomallinen auto jossa renkaat nurkissa :)
Päivä vähän venyy tännä... 400 km japanissa on jotakin samaa kuin 800km Pohjois-Amerikassa. Aikaa menee saman verran. Mutta kahdeksalta kuitenkin perillä ja Obama toinen ravintola on vielä auki. Sama ravintola osoittautuu myös matkan toistaiseksi parhaaksi ja sushi on millä tahansa mittapuulla gurmee tasoa. Eikun Sushia, sakea, saunaa ja kuumaa kylpyä.
---
---
Japanilainen koppimopo erikoisvanteilla, erikoismaaluaksella ja tummennetuilla ikkunoilla. Mitä muuta sitä mies osaisi toivoa... ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti